Uuden laulajan kokemuksia

Millainen olo on laulajalla, jolla ei ole pitkää kuorotaustaa ja joka löytää kuorokodin Auraliassa? Siitä meille kertoo Annette, joka lauloi sisään kuoroon toukokuussa keskellä koronarajoituksia!

Tullessani elokuussa 2021 Auraliaan mielessäni oli jännittynyt tunnelma. En ollut aiemmin laulanut
kuorossa, mutta musiikki oli ollut elämässäni mukana aina jollain tapaa – lapsena musiikkiluokalla ja
pianotunneilla, aikuisena kuulokkeissa mukana hyräillen. Pianotunnit loppuivat jo lukioikäisenä, joten
halusin musiikin mukaan vielä jotenkin muutoin kuin Spotifyn kuuntelemisena.

Marraskuussa 2020 googlasin Turun kuoroja ja silmiini osui Sekakuoro Kulkusten nettisivu. Kulkuset olivat
tehneet levyn ja matkustelleet kuoromatkoilla ja heidän laulumakunsa oli selkeästi vaihtelevaa, joka vetosi
minuun. Minäkin haluaisin kuoromatkoille, tekemään levyä ja laulamaan hyviä lauluja porukassa! Päätin
lähettää sähköpostia kuoron sihteerille ja jo muutamassa päivässä minulle vastattiin ja pyydettiin
koelauluihin. Valitettavasti korona puuttui peliin ja kuoroharjoitukset ja koelaulut jouduttiin
keskeyttämään.

Uusi tilaisuus tuli toukokuussa 2021, kun minut kutsuttiin koelauluihin. Koelauluissa äänialaani testattiin ja
lauloin vapaavalintaisen laulun koelauluna, valitsemani kappale oli Apulannan 0010. En ottanut koelauluista
paineita, vaan menin sinne niin sanotusti takki auki. Jos pääsisin, se toisi musiikin taas elämääni eri tavalla,
mutta maailma ei kaatuisi vaikka en läpi pääsisikään. Pian minulle tulikin tieto, että pääsin kuoroon ja minut
oli valittu kakkossopraanoksi! Pääsin osallistumaan kuoron kesän aloittajaisiin ja tutustumaan tätä kautta
uusiin kuorokavereihin. Minut otettiin kuoroon todella lämpimästi ja aloitin harjoitukset kuoron kesätauon
jälkeen syksyllä 2021.

Minua yllätti kuorossa sen lämminhenkisyys sekä omalta osaltaan sen tavoitteellisuus. 

Itse olin ajatellut kuoroharrastusta niin sanotusti ”höntsäilyksi”, mutta pian sainkin huomata, että harjoittelemme kuorossa jopa sekakuoroliiton merkkejä varten pienryhmissä. Tämä oli hauskaa, koska sain kehittää ääntäni sekä laulutaitoani ja sain hyviä vinkkejä ja palautetta kuorokavereilta ja kuoron johtajalta. Suoritinpas myös perusmerkinkin jo ensimmäisenä syksynä suoraan pystymetsästä! Menin merkkisuoritukseen melko valmistautumatta, koska halusin olla pienryhmäni mukana ja tsemppaamassa muita. Päädyinkin suorittamaan myös itse kuoron johtajamme kannustamana – ja se kannatti!

Tulevalta vuodelta odotan, että saamme harjoiteltua taas hienon konsertin ja ehkä koronan hellitettyä pääsemme myös kuoromatkalle tulevaisuudessa. Tule sinäkin mukaan hienoon kuoroperheeseen!