Uusin ja nuorin Auralian laulaja Suvi halusi kertoa hieman mutkikkaasta matkastaan mukaan kuoroperheeseemme. 

Tieni Auraliaan on hieman mutkikkaampi kuin varmasti monen muun. Lauloin lapsuuteni ja teini-
ikäni tyttökuorossa (7 vuotta), kunnes tulin liian vanhaksi kyseiseen kuoroon ja koitti aika muutenkin
keskittyä opiskeluun ja ylioppilaskirjoituksiin. Näihin aikoihin vanhasta kuorostani Auraliaan siirtynyt
kuorokaverini kehotti minua liittymään mukaan kuoroon. 

Päätin kuitenkin siinä vaiheessa elämääni keskittyä korkeakouluopintoihini, mutta laulamisen nälän
kasvaessa ja opiskelujeni päättyessä laitoin Auralian sivujen kautta löytämääni sihteerin sähköpostiin viestiä
mahdollisista koelauluista. Sain nopeasti vastauksen ja suunnitelmani oli matkata koelauluihin, kunnes monet harrastukset joutuivat tauolle tai etäiseksi 2020 alkaneen pandemian vuoksi.

Viime syksynä kuoron sihteeri oli jälleen minuun yhteydessä ja kyseli, olenko yhä kiinnostunut Auraliaan liittymisestä. Vastattuani myöntävästi suuntasin vihdoin paikan päälle koelauluihin. Koelauluissa testattiin vapaasti valitsemani laulun jälkeen äänialaani ja kykyäni erottaa eri soinnuissa esiintyviä nuotteja. Olen itse pahemmanpuoleinen jännittäjä, mutta koelauluani auttoi paikalla ollut musiikkilautakunta ja sen jäsenet, jotka rohkaisivat minua ja antoivat minulle vinkkejä oikean äänen löytämisessä tehdessäni jännityksissäni virheitä.

Liityin Auraliaan hyvään saumaan siltä kannalta, että kaksien harjoitusten jälkeen koittanut kuoroleiri antoi
minulle pikakurssin kuoron ohjelmistoon ja jäseniin. Pänttäsin viikonloppuna Turun saaristossa niin
nuotteja kuin kuorolaisten nimiä ja koen saaneeni ihanan mahdollisuuden tutustua Auralian jäseniin
yksilöinä tavalla, jota viikottaiset harjoitukset eivät yhtä tehokkaasti mahdollista.

Auralia oli harjoitellut korona-aikana etänä ja pienryhmissä ja uutena jäsenenä minut imaistiin helposti
mukaan harjoittelemaan valmiiseen pienryhmään ohjelmiston tuntevan sopraanon kylkeen. Tämä on
henkilökohtaisesti minulle paras tapa oppia, sillä olen oppinut koko ikäni parhaiten kuulemalla.
Kuorolaulaminen on lähellä sydäntäni, sillä rakastan laulamista, kauniisti yhteen soivia stemmoja ja uusien
laulujen oppimista. En ole kuitenkaan koskaan nauttinut väkijoukon huomion keskipisteenä olemisesta ja
kuoron esiintymisiin osallistuva määrä laulajia on aina helpottanut esiintymiskammoani.

Rohkaisen muitakin lisää musiikkia elämäänsä kaipaavia koettamaan onneaan Auralian kanssa. Kuoron
yhteishenki ja jäsenet ovat ottaneet minut lämpimästi vastaan, enkä ole katunut kuorossa laulamista päivääkään!