Laulun Kipinä

Laulun kipinä, 11-osainen teos kuorosta kuorolle

I Kipinä

– Veljessodan varjosta sekakuoro Kaarinaan

Syttyy kipinä yhteinen, into usean ihmisen.

 

Syntyi laulu, Syttyi tuli. Löysi laulumme laulajat.

Olivat monet eri puolilla ennen, nyt yhdessä laulun lahjasta nauttivat.

 

Useita meitä jo on, laulajia lauluineen.

Tuo laulu ilon yhteisen, vie mukanaan jokaisen.

 

 

II Laulu isänmaalle

– Kaksikymmenluvun iloa, isänmaallisuutta

Oi ihmisen riemu jalo. Mieli nuori ja vahva on tunteemme palo.

Soi sielussa laulu Auran rantain, säihke isänmaan ja veljeskansain.

 

Ei horju aatteen voima, on ääni yhteinen ääni suurin, sitä veisaamme yhteisin juurin.

 

Oi ihmisen riemu jalo, Open johdolla välkkyvi tunteemme palo.

Soi sielussa laulu Auran rantain, säihke isänmaan ja veljeskansain.

III Laulupäivä

– Kesäinen laulupäivä 30-luvun Kakskerrassa

Meri tyyni, lämmin kesäpäivä. Airiston rannat kimaltavat

Vaihtuu aamukaste päivän paahteeseen.

Antaa kauneus laululle aiheen ja tunteen.

 

Laulu yhteinen sydämen avaa, tuo meille riemun syvän.

Ystäväin kesken musiikin henki kauneutta kaihoa kohottaa.

 

Kesän sylissä askeleet yhteiset.

Lämpö, läheisyys, sydänten yhteys suloinen.

 

Vaihtuu lämmin päivä iltaan viilenevään.

Yhä kahdestaan kauneutta katsovat.

Yön synkän merkit eivät saa meiltä iloa, toivoa viedä.

 

IV Vaiennut laulu

– Sota-ajan vaimeneva laulu

Lähti rakkaani käskystä, lähti kyselemättä.

Lähti rohkeana, vaikka vaiti.

 

Jäi lapset, koti hoidettavaksi.

Arki raskas, puute pelko taakkani.

 

On laulu tauonnut, ei lohtua surumarssit suo.

 

Löi kohtalo kasvoilleni armotta, ankarasti.

Ei lohduta uhri isänmaalle.

 

Kaatui sankari, meni perheen pää.

Jäi lapsi isän lämpöä vaille.

 

Voi, jos ei tämä loppu olisi, palaa vielä laulumme voima.

 

 

V Tule mukaan!

– Lisää laulajia hankkimassa, ei kymmenkunta sekakuoroon riitä

Ystävä hyvä, lähde kanssamme laulamaan.

On seinämme leveät, katto korkealla.

 

Tule mukaan, laulun lahjasta nauttimaan.

Tule mukaan laulusta riemua jakamaan.

 

Yhdessä laulamaan, kanssa uuden johtajan.

On laulumme yhteinen kauan jo soinut.

 

Tule mukaan, laulun lahjasta nauttimaan.

Tule mukaan laulusta riemua jakamaan.

 

Tule mukaan.

 

VI Uusi musiikki

– Kuusikymmenluvun kuhinaa, muuttuva maailma ja letkajenkka rahapulassa

 

Uusi musiikki, John F. Kennedy.

Ihmiset avaruudessa, Pirkko minihameessa uudessa.

Kuuban ohjuskriisi, loppuuko ihmisiltä riisi?

Vai viekö meidät hiisi?

 

Ei sillä iski nyt päälle noottikriisi.

 

LSD! MTV! SKP!

 

Pääsi ihminen jo kuuhun.

Nyt keskiolutta suuhun.

 

Yhdessä laulamme, näin rahaa toimintaamme saamme.

Kaikki tavat keksimme: ”

Kanssamme laula ja tanssi tämä yö”

 

Vapaa seksi, hymyilen kuin Hangon keksi.

Rauha, rakkaus, osta koko pakkaus.

 

LSD! MTV! SKP! DDT!

 

Yhdessä laulamme, näin rahaa toimintaamme saamme.

Kaikki tavat keksimme. Vaan kaikki hankkimamme viheltäen menee!

 

LSD! MTV! SKP! DDT! SMP!

 

”Toimintansa tukemiseksi ja ylläpitämiseksi,

kuoro ottaa vastaan lahjoituksia,

järjestää arpajaisia

ja harjoittaa myyntikojutoimintaa.”

 

Miten siis jatkaisin, jo tiedän, avaan nakkikioskin!

 

 

VII Laulajan painajainen

– Kuorolaisen vastoinkäymiset, kilpailut, arvostelut, ohjelmistovalinnat ja ajan henki

 

Sua Herra tahdon ylistää,

Sun voimaa, laupeuttasi.

 

Sun voimas meidät yhdistää,

Sua kiitän armostasi.

 

Tee parhaasi, se riittää, Vaan ei riittänyt se alkuunkaan.

Tärkein laulumme on, miks’ muotoseikkohin se kaadetaan

 

(O du lieber Augustin..)

 

Me yhteisesi laulamme,

Sun kunniaasi suurta.

 

Sun armos anteeksantosi,

ei tarvita voi muuta.

 

”Sointi on ohut, äänenmuodostus epäyhtenäinen.

Sävelkorkeus horjuu tuon tuostakin.”

 

Nyt kiitos Herran soikohon,

ylistys armon rakkauden.

 

Riemua veisatkaamme.

Kaipuuta kirkkauden.

 

Tapa apatia, nouse anarkia, lahtaa lihavat siat!

 

Olen köyhä, olen työtön, olen vihainen.

 

Perkele!

 

 

VIII Romanssi

– Kumppanit kuorosta

Niin monesti Sinut näin, niin usein tapasin.

Silti vasta nyt, ensi kerran. Sinua ajattelin

 

Olet ollut aatoksissain, nyt sen vasta näet.

Ovat ihmiset erilaiset, sydämet eritahtiset.

 

Syttyy lämpö, syttyy tuli.

Yhdessä olosta nautimme.

 

Mistä syntyy tunne syvä, miten lämpö sydänalaan siirtyy?

Mistä syntyy tunne hyvä, mistä halu yhdessä olla?

 

Voi kun saisimme kaksin käydä aina.

Kanssa ystävien, joskus yksin, yhdessä silti.

 

Ei voi kuvitella iloa suurempaa,

kun kanssa rakkaansa saa arjen kirkastaa.

 

IX Kissanainen

– Uusi johtaja: Satu Luukkonen. Taidella suurella T:llä!

 

Karjalan talossa, nyt on lippu salossa.

On kuorolle uusi johtaja saatu.

Nyt ammutaan kuuhun meidän tulkinnan laatu.

 

Alkoi laulu, edessä johtaja uusi,

”nyt lähtee” vienosti huusi.

Eläytyi vahvasti, nautti ja musiikkiaan rakasti.

 

Takarivin herroilta pääsi huokaus syvä,

Aah! Tässä on nyt johtaja hauska ja hyvä.

Jutteli mukavia, piti hyvän kurin,

tenoreilta muljahti silmät nurin.

 

Crescendon kanssa, karjuu peto raivokas.

Vaan seesteisen hetken kehrää ja naukuu,

Sydämessään suuri tulkinta hautuu.

 

Takarivin herroilta pääsi huokaus syvä,

Aah! Tässä on nyt johtaja hauska ja hyvä.

Jutteli mukavia, piti hyvän kurin,

tenoreilta muljahti silmät nurin.

 

Lyö tahtia, polkee jalkaa.

ajatus tenorin vaeltaa alkaa.

Hetken hairahdus, äkisti parahdus.

 

Mikä aikaan sai sen?

Mentaaliraapaisu kissanaisen.

 

Haa, haa, ah!

 

Alkoi konsertti,

eturivin herrat leukansa lattiaan pudotti.

Jos ei tiedä, vaikea on ymmärtää,

Voimaa kokovartalorubaton.

 

Ymmärtää! Rubaton!

Haa, haa, ah!

 

Mur!

 

 

X Kuoromatka

– Hämeenlinna laulujuhlat 2017. Tunnelmia ja tapahtumia, Mauno Koiviston poismeno.

 

On laulua laulajaa monenmoista,

soinnut SU-LAssa SOvussa.

Aamu Aulangolla,

Morsian jääkärin,

jää kliseet kiinni toistoonsa,

vaan hätää ei:

Hämeessä hitaasti herää aatos loistoonsa.

 

Hytinää torilla, edessä valkean kirkon.

Istun avotakassa ainakin viikon!

On harvalla puseron alla lämmin,

Raatihuoneesta köörin kunkku voimalla kännin.

Saapuu juhlatuulella rippeet kuohujuoman huulilla.

 

Vain elämää on juttu tää.

Vain kuoroelämää on juttu tää,

Miks tunnen myötähäpeää.

 

No ilmankos, juttu näin on jos,

Tsiigaamme väärää Sannia.

Melkoinen monsteri oikeaan verraten

Lienee tää kouluministeri.

 

Vaan pysäyttää menon suruviesti suurmiehen,

Iltahuuto viimeinen.

Liput puolitangossa, suru mielessä kulkusen,

Iltahuuto viimeinen.

 

Karonkka, biisejä nopeeta ol’ jytkyä,

Laittialla vain voi paikallaan hytkyä.

Ei ruokaa osu mahaan, käytän viinihanaa,

Kuvun alle vain kylmää kanaa.

Viimein, tarjooma baariaulan löi päähän lopullisen naulan.

 

Alkaa viimein passio aamun,

Peilistä tuijottaa habitus haamun.

Hiipii helpotus taakse aamuessun,

Kun hotellin telkusta myötäelän sunnuntain messun.

 

Vaan ei tähän vielä tehdä loppua

Ei vaikka itseltä hankiin jo hoppua,

Jäljellä paraati keralla päiden puhu vain kavalkaadi.

Jää väliin viel’ jokunen laulu,

kun naaman edessä on jo ruotsinlaivan infotauly

 

Vain elämää on juttu tää.

Vain kuoroelämää on juttu tää,

Miks tunnen myötähäpeää.

 

XI Finaali: Yhteinen ääni

– Laulu jää ja elää

 

Yhteinen ääni, suurin ääni.

Kirkkaana yhä soi.

 

Etenee elomme vääjäämättä, vaihtuvat vuosikymmenet ja vuodet.

Aina yhdessä laulamme, me ja sukupolvet uudet.

 

Pienenee maailma ympärillä, kaiken paremmin tiedämme.

Vaan yhteen aina palaamme, laulun lahja maistamaan.

 

Laulun lomassa ilomme, surumme jaamme.

Kirkkaana soi, sielun sydämen jalo lahjamme.

 

Yhteinen ääni, suurin ääni.

Kanssamme aina soi.